Tuntinetotus saapui Kouvolaan

KSS Energia Oy tai tarkemmin KSS Verkko Oy otti tuntinetotuksen käyttöön sähköenergia mittauksessa 1.6.2021 alkaen. Aiemmin tänä vuonna tuntinetotuksen on ottanut käyttöön mm. Caruna, Caruna Espoo ja Helsingin Energia. Viimeisetkin jakeluverkkoyhtiöt joutuvat ottamaan tuntinetotuksen käyttöön 1.1.2023.

Tuntinetotus tarkoittaa yksinkertaistettuna, että saman tunnin aikana voi vain joko ostaa tai myydä sähköä, mutta ei tehdä molempia. Tuntinetotus parantaa aurinkosähkön kannattavuutta. Tuntinetotus tehdään jakeluverkkoyhtiön toimesta muokkaamalla mitattuja sähkön osto- ja myyntimittauksia yhtiön tietojärjestelmässä ennen sähkön myyjälle toimittamista siten, ettei saman aikana voi olla yhtä aikaa ostoa ja myyntiä.

Tuntinetotuksen voidaan arvioida parantaman aurinkosähkön oman käytön osutta 10-20% vuositasolla. Tätä kautta aurinkosähkön kannattavuus paranee ja takaisinmaksuaika lyhenee. Palaan tuntinetotukseen seuraavan kerran 2022 alussa ja toisen kerran 2023 alussa, kun muutoksen vaikutuksesta on käytössä itse kerättyjä tilastoja.

KSS Verkko Oy:n jakeluverkkoalue kattaa Kouvolan, Kuusankosken, Valkealan ja Iitin alueet.

KSS Verkko Oy:n verkkoalue. Lähde: KSS.

Kesäkuun alku – tuntinetotus käytössä

Isäni omakotitalon sähkönkulutus Kuusankoskella kahtena kesäkuun 2021 ensimmäisenä päivänä. Näissä kuvissa keskipäivällä ei ole enää sähkön ostoa niiden tuntien aikana, jolloin sähköä myytiin verkkoon.

1.6.2021 kello 8-18 välillä ei ole yhtään sähkön ostoa.
2.6.2021 kello 7-18 välillä ei ole yhtään sähkön ostoa.

Toukokuun loppu – ei tuntinetotusta

Isäni omakotitalon sähkönkulutus Kuusankoskella kahtena toukokuun 2021 viimeisänä päivänä. Näissä kuvissa keskipäivällä on sähkön vielä ostoa myös niiden tuntien aikana, jolloin sähköä myytiin verkkoon.

30.6.2021 sähkön ostoa on myös päivällä, kun tuotantoa myydään verkkoon.
31.6.2021 sähkön ostoa on myös päivällä, kun tuotantoa myydään verkkoon.

Uusi suojaustandardi yllätti käytettyjen laitteiden kauppiaat

Tällä hetkellä jakeluverkkoyhtiöt vaativat invertterin verkkoonkytkentään aikaisemmasta poikkeavat versiot invertterin suojaustandardista. Tämä suojausstandardi ohjaa sitä miten invertteri käyttäytyy sähköverkossa ja mm. kytkee itsensä irti sähköverkon häiriöiden jälkeen.

Uudet jakeluverkkoyhtiöiden hyväksymät standardit ovat:

* VDE-AR-N-4105 -standardin 2018-11 versio eli ns. VDE-AR-N-4105:2018
* SFS-EN 50549-1:2019 -standardin 2019 versio

Mikrotuotantolaitoksen yleistietolomake, jonka jakeluverkkoyhtiön asiakas tai asiakkaan sähköurakoitsija palauttaa aurinkosähkövoimalan verkkoonkytkennän yhteydessä. Lomake sisältää nykyisin kaksi mahdollista standardia, joiden perusteella verkkoonkytkentä tapahtuu. Lomakkeella kerrottu standardi tulee ottaa käyttöön invertterin käyttöönoton yhteydessä. Ei riitä, että standardi on mainittu laitteen datalehdessä.

Olen tarkastanut jakeluverkkoyhtiöiden kannan asiaan mm. Carunalta ja Elenialta ja molempien teknisen asiakaspalvelun kannan mukaan:
* vain uusien standardien mukaisia laitteita hyväksytään verkkoon kytkettäväksi,
* vanhojen standardien mukaisia laitteita ei enää hyväksytä verkkoon, ja
* siirtymäaika vanhojen laitteiden kanssa on kulunut umpeen.

Näitä suojausstandardeja käyttäviä laitteita ei saa enää kytkeä verkkoon uudiskohteissa:
* VDE-AR-N-4105 2011-08
* EN 50348:2015

Esim. Caruna ja Elenia käyttävät sähköistä ilmoitusta mikrotuotantolaitoksen yleistietolomakkeen (mikrotuotantolaitoksen yleistietolomake) palautukseen, joten asiakaalle ei edes anneta mahdollisuutta täyttää lomaketta vanhan standardin tiedoilla.Vaikutukset käytettyjen laitteiden kauppaan

Vaikutukset uusien laitteiden kauppaan

Uusia laitteita saa kytkeä verkkoon vain uusilla standardeilla. Rehellisten kauppiaiden tulisi myydä vain tällaisia laitteita.

Olen huomannut, että muutama kaupallinen toimija yrittää nyt myydä sellaisia laitteita, joita ei saa enää kytkeä verkkoon. Toimija saattaa yrittää hämätä ostajaa puhumalla standardin sallimasta siirtymäajasta. Tämä ei pidä paikkaansa.

Vaikutukset käytettyjen laitteiden kauppaan

Standardimuutos tarkoittaa sitä, että vanhan standardin mukaiset aikaisemmin verkkoonkytketyt laitteet pysyvät sallittuina aurinkosähkövoimaloissa, mutta niitä ei saa kytkeä uuteen kohteeseen. Tällöin olemassaolevaa laitetta ei kannata irroittaa toimivasta voimalasta vaan päivitykset laitoksiin tulee tehdä uusia laitteita lisäämällä.

Nettipalstoilla myydään käytettyjä laitteita, joihin uusia suojausstandardeja ei saa enää päivitettyä. Älä osta tällaista laitetta. Jos harkitset käytetyn laitteen ostamista niin tarkista jakeluverkkoyhtiön teknisestä asiakaspalvelusta saatko kytkeä tällaista laitetta verkkoon. Älä usko myyjän sanaan.

Jos käytettyyn laitteeseen vaaditaan ohjelmistopäivitys, varmista että sellainen voidaan käytännössä asentaa ja mitä se maksaa. Osa laitteista vaatii tällaista päivitystä varten sähköasentajan, joka on ostanut valmistajalta päivitykseen tarvittavan maksullisen yleisavaimen.

Vaikutukset Aurinkovirta-yhteistilauksen käyttämiin laitteisiin

Aurinkovirta-kohteissa käytetään nykyään VDE-AR-N-4105 -standardin 2018-11 -versiota. Tämä versio on tarjolla SMA Sunny Tripower 3.0 – 6.0 ja 8.0 – 10.0 inverttereissä, joita Aurinkovirta-kohteissa on käytetty syksystä 2018 lähtien.

Syksyn 2018 asennettuihin Tripower-laitteisiin uuden standardin tuki on ollut saatavilla ohjelmistoversiosta 3.10.08 tai 3.10.10 lähtien. Laitteet tulevat tehtaalta vanhalla firmware-versiolla varustettuna ja ennen laitteen muuta käyttöönottoa firmware päivitetään uuteen versioon, joka tukee uutta VDE-AR-N-4105:2018 -standardia.

SMA Sunny Tripower 3.0 -inveri, johon uuden VDE-AR-N-4105:2018 -standardin saa käyttöön firmwaren päivityksellä.

Kun firmware on päivitetty niin suojaustandardivalinnoissa on näkyvillä kaksi uutta sallitua vaihtoehtoa (monen kymmenen muualla maailmassa käytettyjen vaihtoehtojen joukossa):
* VDE-AR-N-4105:2018 bis 4.6
* VDE-AR-N-4105:2018 > 4.6

Näistä vaihtoehdoista valitaan oikea invertterin tehon mukaisesti. Ensimmäinen 3.0 ja 4.0 kVA mallien kanssa ja toinen 5.0, 6.0, 8.0 ja 10.0 mallien kanssa.

SMA Sunny Tripower 5000TL – 12000TL -laitteet

Merkittävä osa suomalaisita jakeluverkkoyhtiöistä on muuttanut verkkoonliittymisen teknisiä vaatimuksia siten, että 2013-2019 välillä valmistettuja ja myytyjä SMA Sunny Tripower 5000TL-12000TL -inverttereitä konfiguroituna tehdasasetuksena tulleen VDE-AR-N-4105 2011-08 -standardin kanssa ei saa enää kytkeä näiden jakeluverkkoyhtiöiden sähköverkkoihin. SMA ei tarjoa näihin invertterihin ohjelmistopäivitystä nykyisin käytettävään VDE-AR-N-4105 2018-11 -versioon ainakaan tällä hetkellä, enkä usko näin tapahtuvan myöskään tulevaisuudessa, koska jo asennetut laitteet saavat toki olla kytkettynä jakeluverkkoon siihen asti kunnes ne lakkaavat toimimasta.

SMA Sunny Tripower 5000TL-20 3-vaiheinvertteri. Tähän laitteeseen ei saa uuteen verkkoonkytkentään tarvittavaa ohjelmistoversiota.

Suomeksi sanottuna SMA Sunny Tripower 5000TL-12000TL invertterillä ei ole jälleenmyyntiarvoa uudiskohteeseen. Toki tällaisen invertterin voi asentaa hajonneen vastaavan laitteen tilalle vanhoilla luvilla, koska jakeluverkkoyhtiö näkee vain laitteen tyypin, joka sille on ilmoitettu, ei sarjanumeroa (oma käsitykseni asiasta).

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys 1 – VDE0126-1-1 -standardi

Kysymys: ”Entä ’VDE0126-1-1’? Tuollainen on tullut vastaan nyt kahdessa eri laitteessa mutta se ei täsmää Elenian paperiin suoraan. Ei uuteen eikä vanhaan. Pitäisikö tuosta ymmärtää jotain kuitenkin?”

Vastaus:

VDE0126-1-1 on ennen VDE-AR-N-4105 2011-08 -standardia Saksassa voimassa ollut vanha standardi, jonka mukaisia laitteita ei ole saanut kytkeä Suomessa verkkoon ”ikinä”.

Yleensä invertterien verkkonkytkentä tuli Suomessa hyväksytyksi yhdessä yössä eräänä helmikuun 2013 päivänä VDE-AR-N-4105 2011-08 standardin avulla. Aikaisemmin verkkoonkytkentä oli yksittäistapauksia ja vaatimukset vaihtelivat jokaisen tapauksen ja laitteen yhteydessä.

Kysymys 2 – Nyt ostetun Fronius Symo 8.2-M -kytkentä 2021 helmikuussa?

Kysymys: ”Tässä on keskusteltu standardien muuttumisesta, niin onkohan 2 vuotta vanha Fronius Symo 8.2-3-M myös ”vanhentumassa” helmikuussa 2021?”

Vastaus:

Olen itse SMA-laitteiden asiantuntija 8 vuoden kokemuksella, enkä halua kommentoida yksittäisten muiden valmistajan laitteiden vaatimustenmukaisuutta. Tämä uusi standardi kuitenkin koskettää SMA:n lisäksi myös kaikkia muita invertterivalmistajia, kuten Fronius, Kaco, Kostal, tai niitä kaikkia lukuisia kiinalaisia valmistajia.

Tarkasta Fronius Symo 8.2-M -laitteen dokumentaatiosta tukeeko laite VDE-AR-N-4105:2018-11 tai SFS-EN 50549-1:2019 -standardia, ja jos ei tue tai et pysty käytännössä päivittämään laitteen laiteohjelmistoa kumpaankaan versioon, niin laite on vanhentunut.

Jos tukea uusille 2018 tai 2019 versioille ei löydy, on turvallisinta olettaa, ettei laitetta enää saa kytkeä verkkoon.

Laite ei vanhene helmikuussa 2021 vaan laite vanheni siinä vaiheessa, kun uutta versiota ei enää pystynyt päivittämään.

Kysymys 3 – Voinko kytkeä Solarmax 8MT2 -invertterin sähköverkkoon?

Ilmoitus: ”Tarjolla on 5 vuotta käytetyt toimivat Solarmax 8MT2 3-vaiheinvertterit 2 kpl
a hinta 750 € ( uutena 2500 EUR). Laitteet tukevat 2 DC-linjaa ja kaikki liittimet ovat mukaana. Laitteet on irroitettu suoraan tuotannosta, kun tilalle vaihdettiin isommat 10kVA mallit. Laitteet toimitti aikanaan NN yhtiö Suomesta.

Solarmax 8MT2
Nominal power 8 kVA

Unit in compliance to VDE-AR-N 4105
VDE 0126-1-1
Sputnik Engineering AG www.solarmax.com”

Vastaus:

Tällaista laitetta ei saa nykyään kytkeä Suomen sähkönjakeluverkkoon, joten tämän tarjoaminen kuluttajalle Suomessa on hieman epäeettistä (lievin mahdollinen ilmaisu asiasta) muuhun käyttöön kuin vastaavan laitteen varalaitteena käytettäväksi. Mikään ei estä tämän 2015 asennetun laitteen käytön jatkamista 2015 asennuksen osana.

Etiketissä mainitulla VDE-AR-N 4105:2011-08 -standardilla kytkennän on saanut tehdä Suomen jakeluverkkoon 2013-2019, mutta tällä hetkellä tämä ei kelpaa. VDE 0126-1-1 ei ole kelvannut suojaustandardina ikinä Suomessa muuta kuin 2012 ja sitä aikaisemmin yksittäistapauksina.

Ilmoituksessa yritetään herätellä mahdollisessa ostajassa ahneutta tarjoamalla suurehkoa invertteria 750 eurolla ja kertomalla sen olevan 1/4 alkuperäisestä hinnasta. Kertomalla, että laitteet on irroitettu suoraan tuotannosta ja että ne on alunperin myynyt suomalainen tunnettu aurinkosähköyritys yritetään luoda ostajalle mielikuvaa, että laitteet olisivat kuranttia tavaraa vaikka laitteen takuu on ohi, laitetta ei saa kytkeä Suomessa enää sähköverkkoon.

Laitteen valmistaja Sputnik Engineering meni konkurssiin 2014, mutta toimintaa jatkoi Solarmax vuotta myöhemmin. Yrityksen nettisivuilta ei löydy päivitettyä suojausstandardia, jota ilman tällä laitteella ei ole käyttöä uudessa asennuksessa Suomessa vuonna 2020.

Suuri osa aurinkovoimalan tulipaloista liittyvät DC-puoleen, puolet näistä liittyvät johtimiin ja puolet vääriin liittimiin ja niiden asennuksen vääriin työtapoihin. Omasta mielestäni vanhojen laitteiden DC-liittimet tulee vaihtaa uusiin, jos laitteen asentaa uudelleen, jotta liittimien tiivisteet olisivat edelleen ”kurantteja”. Omasta kokemuksestani DC-liittimen johtimen tiiviste kuivuu ja kovettuu tiettyyn muotoon 6 vuotta lyhyemmässä ajassa. Myös liittimen toisessä päässä voi olla tiiviste, jonka toimivuudesta ei ole takuita. Vanhoja purettuja DC-liittimiä ei tulisi myydä käytettyjen laitteiden kaupan yhteydessä.

Sähkölinjan tyyppi ja ylijännitesuojaukset

Linjan tyyppi ja ylijännitesuojaukset

Omakotitaloon tai maatilalle tulevan sähkölinjan tyyppi, eli tuleeko tuleeko sähkö ilmakaapelina vai maakaapelina vaikuttaa tarvittaviin aurinkosähköjärjestelmän ylijännitesuojauksiin.

Perusperiaate on, että jos kiinteistöön tuleva sähkölinja on ilmakaapeli niin aurinkosähköjärjestelmään toteutetaan ylijännitesuojaus. Ilmakaapeli voi olla joko viimeisen muuntaja ja liittymän välissä tai lähistöllä voi jokin muu verkon osa olla toteutettu ilmakaapelina.

” Perusperiaate on, että jos kiinteistöön tuleva sähkölinja on ilmakaapeli niin aurinkosähköjärjestelmään toteutetaan ylijännitesuojaus. ”

Aurinkosähköjärjestelmään kuuluu rakentaa ylijännitesuojaus avolinjojen lisäksi myös, jos:

  1. kiinteistössä on rikkoutunut sähkölaitteita ukkosella,
  2. sähköliittymässä on olemassaolevia ylijännitesuojauksia,
  3. rakennuksissa on ukkossuojaus. tai
  4. aurinkosähkövoimalan tietoliikenneyhteys perustuu puhelinlinjoihin (ADSL, ym.).

Kun aurinkosähköjärjestelmään rakennetaan ylijännitesuojausta niin tämä toteutetaan:

  1. vaihtosähköpuolelle,
  2. tasasähköpuolelle,
  3. mahdollisiin langallisiin puhelin, tietoliikenne- tai ohjauskaapelointeihin.

Ylijännitesuojausta käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissa ja Aurinkovirta-osallistujien henkilökohtaisessa neuvonnassa.

Sähköliittymän vaikutus aurinkosähkön hankintaan

Kun omakotiasuja tai maatila hankkii aurinkosähköjärjestelmän niin se kytketään lähes poikkeuksetta olemassaolevaan sähköliittymään, ns. kulutusliittymään.

Energiavirasto on vastikään todennut pientuotannon liittämisen olevan osa sähköliittymään kuuluvaa peruspalvelua, josta ei tarvitse maksaa erikseen. Tämän sisäistäminen on ollut muutamalle jakeluverkkoyhtiölle vaikeaa. Edelleen osa energiayhtiöstä, joko sähkö- tai jakeluverkkoyhtiönsä suulla, yrittää uskotella kuluttajille, että on olemassa esim. sellaisia rajoituksia ettei aurinkosähköä saisi myydä enemmän kuin ostaa sähköä verkon kautta.

Artikkelin yläkuvassa: Sähköliittymä havannalaisen talon seinässä joulukuussa 2019. Millaisen aurinkosähköjärjestelmän tähän liittäisi?

Liittymän pääsulake

Liittymän pääsulake kertoo minkä kokoisen sähköliittymän kuluttaja on hankkinut jakeluverkkoyhtiöltä ja millaisesta liitynnästä sähkömarkkinoihin kuluttaja maksaa. Usein jakeluverkkoyhtiöt ovat tarkkoja, ettei liittymäsopimuksen mukaista pääsulakkeen virtaa ylitetä, edes lyhytaikaiseksi. Kun kuluttaja vaatii oikeuksiaan toisinpäin ääni usein muuttuu kellossa.

Pääsulakkeen koko määräytyy kuluttajan ostaman sähköliittymän koon mukaan. Mahdollisen pääsulakkeen kokoa rajoittaa mm. verkkoyhtiöltä tulevan kaapelin paksuus ja kuluttajan oman mittauskeskuksen ominaisuudet. Toisinaan sähköliittymää ja sitä kautta pääsulaketta on aikojen kuluessa pienennetty sähköntarpeen vähentyessä kuukausimaksujen pienentämiseksi, jolloin liittymän kaapeli mahdollistaisi pääsulakkeiden koon kasvattamisen tarvittaessa maksamalla uudelleen liittymän suurentamisesta.

Pääsulakkeet näkyvillä kesken sähköalan ammattihenkilön suorittamaa sähköasennusta. Pääsulakkeiden selvittämiseksi ei tule avata mitään ruuvilla varustettuja kansia vaan pääsulakkeiden koko tulee löytyä keskuksen kannen tekstistä, esim. ”pääsulakkeet 3x25A” tai lyhyesti vain ”3x25A”. Pääsulakkeita on yleensä kolme ja ne ovat muita sulakkeita suuremman kokoisia fyysisesti, pääsulakkeiden kokoa kuvaava teksti löytyy yleensä näiden sulakkeiden läheltä.

Tässä artikkelissa keskitytään sulakekokoihin 3x25A, 3x35A, 3x50A ja 3x63A. Tätä suurempia pääsulakkeita ei yleensä kotitalouksista löydy. Myöskään 1-vaiheliittymiä ei käsitellä tässä artikkelissa.

Pääsulake vaikuttaa suunniteltavan aurinkosähköjärjestelmän liityntälaitteen eli tarkemmin verkkoinvertterin maksimitehoon. Pääsulakkeen vaikutus on yksi monesta aurinkosähkövoimalan kokoon vaikuttavista tekijöistä, eikä pelkästään pääsulaketta katsomalla voida sanoa millainen aurinkosähkövoimala voidaan rakentaa.

Kolmivaiheliittymän pääsulakkeiden läpi menevä maksimiteho on pääsulakkeiden koon mukaan seuraava:

  1. pääsulakkeet — sulakkeiden läpi menevä maksimiteho
  2. 3x25A — 17,25 kW
  3. 3x35A — 24,15 kW
  4. 3x50A — 34,50 kW
  5. 3x63A — 43,47 kW

Tämän perusteella voisi olettaa, että yksittäisen invertterin maksimikoko eri kokoisissa sähköliittymissä olisi suraavan kaltainen:

  1. pääsulakkeet — yksittäisen SMA-invertterin maksimikoko
  2. 3x25A — 15 kVA
  3. 3x35A — 20 kVA
  4. 3x50A — 25 kVA
  5. 3x63A — 25 kVA

Tilanne ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen ja totuus näyttää riippuvan siitä keneltä asiaa kysyy. On olemassa ennakkotapauksia, missä sekä 3x35A ja 3x63A liittymän taakse on saatu luvan kanssa kytkeä 50 kVA tuotanto.

Aurinkovirta auttaa Aurinkovirta-tilauksen osallistujia keskusteluissa jakeluverkkoyhtiöiden kanssa mahdollisissa ongelmatilanteissa, joissa yksityishenkilön ja jakeluverkkoyhtiön käsitys eroaa toisistaan.

Liittymän oikosulkuvirta

Liittymän oikosulkuvirta on toinen keskeinen sähköliittymän ominaisuuksia kuvaava parameteri pääsulakkeiden koon lisäksi. Liittymän oikosulkuvirtaan jakeluverkkoyhtiö vaikuttaa mm. muuntajan etäisyydellä kuluttajasta, muutajan ja kuluttajan liittymispisteen välisen kaapelin paksuus.

Jakeluverkkoyhtiö saattaa käyttää invertterin maksimikoon määrittelyyn kaavaa, että liittymän oikosulkutehon kuuluisi olla 25 kertainen invertterin tehoon verrattuna. Tämä perustuu siihen, ettei invertteri aiheuttaisi sähkönlaadun heikentymistä, esim. jännitteen vaihteluiden tai jännitteen nousun takia.

Seuraavassa taulukossa on ennakoitu jakeluverkkoyhtin kantaa ja listattu liittymän pienintä oikosulkuvirtaa ja tällaiseen liittymään sallittua suurinta invertteriä.

  1. liittymän oikosulkuvirta — oikosulkuvirran avulla laskettu invertterin maksimikoko
  2. 181A — 5 kVA
  3. 362A — 10 kVA
  4. 543A — 15 kVA
  5. 725A — 20 kVA
  6. 906A — 25 kVA
Liittymän oikosulkuvirta mitattuna Amprobe Telaris ProInstall – 100 -asennustesterillä. Oikosulkuvirran mittaustulos on tässä 793A. Tähän liittymään ei olisi oikosulkuvirran puolesta ongelmaa asentaa 20kVA invertteriä.

Liittymän oikosulkuvirran voi selvittää kysymällä jakeluverkkoyhtiön teknisestä asiakaspalvelusta ”liittymän laskettua oikosulkuvirtaa” tai tarkistamalla sen tuoreimman sähköasennuksen käyttöönottopöytäkirjasta, josta se tulisi löytyä. Jakeluverkkoyhtiöiden itsensä yleensä käyttämä arvo hyväksyttävästä oikosulkuvirrasta 3x25A ja 3x35A liittymille on vähintään 250A. Tämän on kohtuullisen pieni arvo, eikä tähän kannata tyytyä jos tämä uhkaa oman sähköliittymän järkevää käyttöä.

Myös oma sähköasentaja käyttää tietoa oikosulkuvirrasta

Aurinkosähkövoimalan hankkijan sähköurakoitsija taas käyttää tietoa oikosulkuvirrasta aurinkosähkövoimalan tarvitseman kaapeloinnin sekä suojalaitteiden arvojen laskemiseen, jotta ne toimivat sähköturvallisuusmääräysten mukaisella tavalla. Pieneltä osalta liittymän pienehköä oikosulkuvirtaa voidaan kompensoida kiinteistön sähköasennuksen valinnoilla. Tähän puoleen ei tässä artikkelissa mennä tämän syvemmälle vaan aihetta voidaan käsitellä myöhemmissä artikkeleissa.

Asiakkaan oikeudet ja haasteiden ratkaisu

Millaisilla keinoilla tilannetta voidaan ratkaista, jos asiakkaan haluaman aurinkosähköjärjestelmän koko poikkeaa siitä, johon jakeluverkkoyhtiö haluaisia antaa kytkentäluvan? Keinoja on monia. Osan voi tehdä itse, osa onnistuu keskustelemalla ja osassa tilanteissa pelisääntöjä voi joutua selvittelemään Energiavirastolle tehtävän tutkintapyynnön avulla. Keskustelu kannattaa tehdä hyvin tiukan asiallisesti ja ammattimaisesti. Aurinkovirta auttaa Aurinkovirta-osallistujia näissä kaikissa.

Mika kyseli hiljattain eräällä somepalstalla voiko taloon kytkeä aurinkosähköjärjestelmää, kun talo sijaitsee viimeisen linjan päässä ja oikosulkuvirta 25A liittymässä on 192A. Mika miettii voiko pieni oikosulkuvirta estää aurinkopaneeliprojektin? Somepalstalla Mikalle tarjoiltiin varsin surkeaa tilannekuvaa ja mm. ehdotettiin akkupohjaisen järjestelmän rakentamista.

Pidä oikeuksistasi itse kiinni

Peurusidea kuluttajan kannalta asiaa ajateltaessa on, että aurinkosähkövoimalan rakentajan tulee päästä käyttämään sähköliittymää ostamansa liityntätehon rajoissa. Yksityiskohdista voidaan sitten keskustella ja tarvittaessa joustaa. Omista oikeuksista kannattaa pitää kuitenkin kiinni, jos asialla on itselle merkitystä. Oma kantani on, että jos on hankkinut esim. 3x25A liittymän, niin tämä tarkoittaa sitä, että sen avulla tulee sähkömarkkinoihin päästä osallistumaan sekä kuluttajan että tuottajan roolissa 25A virtaan asti. Kättä kannattaa kuitenkin lähteä vääntämään vain, jos asia eri ratkea jollakin yksinkertaisella järjestelyllä tai puhumalla.

Suurempi paneelisto pienemmän invertterin taakse

Jos jakeluverkkoyhtiö kertoo, että sähköliittymääsi saisi kytkeä vain 8,9kVA invertterin (tai 8,9kW invertterin) niin mitä tehdä?

Yksi helppo ratkaisu on päättää, että käytetään 8kVA SMA Sunny Tripower 8.0 -invertteriä ja kytketään tämä invertterin taakse tavallista suurempi aurinkopaneelisto. Tämä voisi olla esim. 2 x 20 x Heckert NeMo 60M 2.0 325 -aurinkopaneelisto, jonka nimellisteho on 13kWp. Äärimmäisessä tapauksessa paneelistoksi voisi valita jopa 20,475kWp paneeliston, jolloin tosin mennään tehon osalta jo valmistajan ohjeiden yli ja toimitaan ns. omalla vastuulla.

Saman ratkaisun voi sitten tehdä joko pienemmällä tai suuremmalla invertterillä. Esim. 3kVA invertteri ja sen taakse 6kWp paneelisto.

Jakeluverkkoyhtiö siirtää muuntajan

Nyt kun jakeluverkkoyhtiöt tekevät säävarman verkon maakaapelointeja niin myös muuntajien paikat voivat muuttua, joko suunnitellusti tai sitten oman pyyntösi mukaan.

Nokialla Elenia toi 100kW jakeluverkkomuuntamon asiakkaan pihapiiriin ja aikaisti maakaapelointia vuodella, kun Aurinkovirta-osallistujalle asennettiin 50kVA SMA Sunny Tripower CORE1 -invertteri. Verkon muutokset menivät jakeluverkkoyhtiön piikkiin, jotka se toki saa myöhemmin laskuttaa jaettuna kaikille verkkoasiakkailleen esim. kaapeloinnin osalta seuraavien 50-60 vuoden aikana.

50kVA SMA Sunny Tripower CORE1 -invertterin asennus Nokialla. Invertterin vaatiman suuren oikosulkuvirran takia jakeluverkkoyhtiö toi uuden 100kW muuntamon maatilan pihapiiriin.

Invertterin rajoitukset

Invertterin verkkoon syöttämää tehoa voi rajoittaa antamalla joko staattisen tai dynaamisen rajoituksen. Invertterin vois siis rajoittaa staattisesti esim. 4500W pätötehoon. Ylimääräisen ohjausjärjestelmän avulla yhden tai useamman invertterin toimintaa voi dynaamisesti ohjata siten, etteivät invertterit syötä jakeluverkkoon asetettua rajaa enemmän, esim. yli 6900W pätötehoa. Jos omaa kulutusta on, invertterit kuitenkin tuottavat omaan kulutukseen kaiken siinä kuluvan sähkön ja säätävät invertterien tehoa alaspäin vain siinä tapauksessa, että sähköä uhkaa mennä jakeluverkkoon.

Punaisella nuolella on merkitty 4000W pätötehon dynaaminen rajoituksen rajateho. Noin 1h nuolen kärjestä vasemmalle rajoitus on ollut juuri ja juuri tulossa voimaan. Invertteriteho on tässä kohteessa 8kVA ja paneellisto 12,5kWp. Järjestelmä sallii tuotannon omaan käytöön, mutta rajoittaa myynnin ja siirron jakeluverkkoon 4000W tehoon. Kuvan tilanteessa rajoitus on tehty tutkimustarkoituksessa.

Valitus Energiavirastoon kannatti, tarkastusmaksut palautetaan yli sadalla asiakkaalle Mikkelissä

Mikkeliläinen Tapani oli yksi muutamasta kymmenestä uudesta Aurinkovirta-yhteistilauksen osallistujasta viime vuodelta. Tapani aloitti oman aurinkosähköprojektinsa 2019 elokuussa. Voimala suunniteltiin ja aurinkopaneelit, invertteri ja telineet tilattiin Aurinkovirran kautta. Tapani asensi aurinkosähkövoimalan telineen ensin itse. Tämän jälkeen paikallinen sähköurakoitsija teki sähkötyöt ja kytki verkkoinvertterin talon sähkökeskukseen. Tämän jälkeen Tapanin uusi voimala oli jakeluverkkoyhtiön verkkoonkytkentälupaa vaille valmis. Tapani täytti voimalansa tiedoista mikrotuotannon yleistietolomakkeen ja palautti sen paikalliselle jakeluverkkoyhtiölle, ESE-Verkko Oy:lle ja jäi odottamaan kytkentälupaa.

Tapanin 12 x Heckert NeMo 60M 2.0 -aurinkosähköpaneelin paneelisto lukkosaumakatolla Mikkelissä.

Jakeluverkkoyhtiö tekee maksullisen tarkastuskäynnin

Kytkentäluvan antamisen sijaan ESE-Verkko Oy allekirjoituttikin asiakkaallaan sopimuksen invertterin kytkennästä verkkoon ja tässä sopimuksessa tuli eteen erikoinen maksu ”aurinkosähkövoimalan käyttöönotosta ja tarkastuksesta.” Tässä vaiheessa Tapani oli jo saanut Aurinkovirran kautta tietää, ettei aurinkovoimalan verkkoonkytkennän tulisi aiheuttaa jakeluverkkoyhtiön maksuja. Tapanilla oli ohjeet miten tomia, jos näin tapahtuu. Tapani ilmoittaa jakeluverkkoyhtiölle, ettei halua tilata ylimääräisiä maksullisia palveluita. Ja hän ilmoittaa Aurinkovirralle ylimääräisen maksun vaatimisesta. Tämä ei kuitenkaan saa jakeluverkkoyhtiötä muuttamaan toimintaansa. Seuraavaksi jakeluverkkoyhtiön henkilö teki asiakkaan luona tarkastuskäynnin, jonka jälkeen aurinkosähkövoimalan kytkentälupa annettiin. Tapanin postilaatikkoon tipahtaa 124 euron lasku tehdystä tarkastuskäynnistä.

Valitus Energiavirastolle

Tilanne Mikkelissä vaikutti Tapanin mukaan epäoikeudenmukaiselta. Suomessa ei ole käytössä tällaisten sähköasennusten erillisiä tarkastuksia. Sähköurakoitsija tekee Suomessa aurinkosähkövoimalan sähköasennukset ja samalla tekee itse käyttöönottotarkastuksen ja kirjoittaa sitää käyttöönottopöytäkirjan. Aurinkosähkövoimalasta täytetään tämän jälkeen mikrotuotantolaitoksen yleistietolomake, joka toimitetaan jakeluverkkoyhtiölle, joka antaa kytkentäluvan tämän kirjallisen dokumentaation pohjalta. Yleistietolomakkeessa kerrotaan asennetun laitteiston tiedot, mm. liitäntälaitteen eli invertterin teho kilovolttiampeereissa, käyttävien suojausasetusten standardi (yleensä saksalainen VDE-AR-N-4105) ja yksityiskohtia, kuten turvakytkimen sijainti ja aurinkosähkövoimalan merkinnän tietoja. Jakeluverkkoyhtiön ei kuulu tehdä tällaisesta pienestä asennuksesta maksullisia tarkastuksia.

Saman maksullisen tarkastuskäynnin on viimeisten viiden vuoden aikana kokenut saamieni tarkistamattomien tietojen mukaan kokenut yli 100 muuta aurinkosähkövoimalan asennuttanutta jakeluverkkoyhtiön asiakasta Mikkelin ympäristössä ESE-Verkko Oy:n alueella. Kukaan näistä yli 100 asiakkaasta ei ollut kuitenkaan lähtenyt korjaamaan tilannetta suomalaisen yhteiskunnan mahdollistamin keinoin. Tapani koki tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ja halusi korjata tilanteen. Aurinkovirran avustuksella Tapani laati tilanteesta tutkintapyynnön sähkömarkkinoita valvovalle Energiavirastolle. Valitus tai tutkintapyyntö oli vapaamuotoinen kuvaus mitä tilanteessa oli tapahtunut ja se lähetettiin Energiaviraston kirjaamoon sähköpostitse.

Lisää Energiavirastosta (entinen Energiamarkkinavirasto) löydät organisaation omilta verkkosivuilta: https://energiavirasto.fi/etusivu.

Energiaviraston ratkaisu

Energiavirasto tutkii Tapanin valituksen, pyytää siihen jakeluverkkoyhtiön, ESE-Verkko Oy:n vastineen, johon ESE-Verkko Oy antaa vastineen. Lopuksi Energiavirasto tekee helmikuussa 2020 päätöksen (päätös 12.2.2020 Drno 2550/420/2019), jossa toteaa perityn tarkastusmaksun laittomaksi, luetellen lukuisia sähkömarkkinalain kohtia, jota maksun periminen rikkoo.

”Ratkaisu ESE-Verkko Oy on toiminut sähkömarkkinalain 18 §:n, 22 §:n ja 24 §:n vastaisesti edellyttäessään pientuotannon liittämiseltä liittymisehdoista poikkeavia edellytyksiä (tarkastuskäynti) ja periessään asiakkaalta erillisen pientuotannon tarkastusmaksun. Kyseinen ehto on SML 18 §:n ja 24 §:n 3 mom. vastainen, sillä se on perusteeton ja sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittava. Kyseinen ehto on lisäksi syrjivä, eikä se mahdollista asiakasryhmien tasapuolista kohtelua, koska vastaavia ehtoja ei sovelleta saman tehoisille kulutusliittymille. Kyseisen ehdon voidaan katsoa olevan sähkömarkkinalainsäädännön tavoitteiden vastainen, pientuotannon lisäämisen kannustamisen kannalta, koska tämä ilmeisesti hankaloittaa ja lisää tarpeettomia kustannuksia pientuotannon liittämiselle verkkoon. ESE- Verkko Oy on rikkonut sähkömarkkinalain 10 § soveltaessaan liittymiesehtoja, joita Energiavirasto ei ole vahvistanut.

ESE-Verkko Oy on myös rikkonut SML 24§:n vaatimuksia poiketessaan yleisten myyntihintojen ja -ehtojen soveltamisesta tilanteessa, jossa asiakas ei ole edellytänyt tavanomaisesta poikkeavaa palvelua. Pientuotannon liittämisen tulee kokonaisuudessaan sisältyä verkonhaltijan verkkopalvelun perusasiakaspalveluun, eikä kyseessä ole tältä osin tavillasta korkeamman palvelutason edellyttäminen.”

Korjaavat toimenpiteet

Päätöksessään Energiavirasto velvoittaa ESE-Verkko Oy:tä muuttamaan käytäntöjään ja palauttamaan 124 euron tarkastusmaksun takautuvasti 5 vuoden ajalta kaikille asiakkailleen, joilta tätä maksua on kerätty. Tarkistamattoman tiedon mukaan näitä asiakkaita, jotka saavat palautuksia on yli 100.

”ESE-Verkko Oy:n tulee poistaa palvelumaksuhinnastostaan pientuotannon tarkastusmaksu sekä ohjeistuksistaan liittyjälle liittymisen edellytyksenä edellyttämänsä tarkastuskäynti. Lisäksi ESE-Verkko Oy:n tulee palauttaa valvontalain 9 §:n perusteella asiakkailta perimänsä pientuotannon tarkastusmaksut vuodesta 2015 lähtien asiakkaille tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen. ESE-Verkko Oy:n tulee myös toimittaa virastolle käyttöpaikkakohtaisesti / liittymäkohtaisesti palautettavien maksujen määrä ja kohtuullinen aikataulu, joissa nämä maksut aiotaan palauttaa 3 kk kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.”

Millaisia maksuja aurinkosähkön siirrosta saa veloittaa?

Valtioneuvoston asetus sähkömarkkinoista (65/2009) (linkki Finlex-palveluun) sallii jakeluverkkoyhtiön periä mikrotuottajan aurinkosähkön siirrosta sen ostajalle 0,07 snt/kWh alv 0%. Aurinkosähkön siirto sisältää myös aurinkosähkön mittauksen ja tarvittavan asiakaspalvelun kulut, kuten tuotannon aloittamiseen tarvittavan teknisen neuvonnan ja sopimusten tekoon asiakaspalvelun kuluttaman ajan.

Kun maksuun lisätään arvonlisävero niin sallittu veloitus siirrosta on maksimissaan 0,0868 snt/kWh alv 24%. Joiden jakeluverkkoyhtiöiden laskuissa 0,0868 snt pyöristyy 0,09 senttiiin, vaikka laskenta tehdään kuitenkin tarkalla arvolla. Huomaa, että veloitus on sadasosasenttejä ei senttejä eli esim. 1000 kWh aurinkosähkön ylituotannon siirrosta veloitetaan vain 1000 kWh x 0,07 snt/kWh = 70 snt = 0,70 eur alv 0% eli verollisena 86,8 snt eli 0,87 eur. Sähkön siirron hinta kuluttajalle päin siirrettynä on yleensä 50-100x suurempi.

Onko vastaavia laittomia maksuja kerätty aikaisemminkin?

Valitettavasti jakeluverkkoyhtiöt ovat keränneet vastaavia laittomia, sähkömarkkinalakiin perustumattomia maksuja myös aikaisemmin eri puolilla Suomea. Olen itse seurannut aurinkosähköalaa 2013-2020 ja tiedossani on muutamia käytäntöjä eri puolilta Suomea, jossa tällaisia laittomia maksuja on kerätty. Osa näistä tapauksista on ollut törkeämpi kuin toiset.

Mäntsälässä toimiva jakeluverkkoyhtiö

Vuonna 2015 Mäntsälässä toimiva jakeluverkkoyhtiö oli ajatellut tehdä aurinkosähköstä hieman kalliimpaa ja asiakkaan kysymykseen pitääkö hänen asennuttaa turvakytkin 9kVA invertterin avulla toteutetulle aurinkosähköjärjestelmälle vastauksena oli ei ja seuraavana päivänä yhtiö oli itse asentanut 80A pylväsvarokekytkimen ja lähettäneet siitä asiakkaalle 400 euron laskun sen lisäksi että jakeluverkkoyhtiö laskutti 40 euroa mittarin uudelleenohjelmoinnista. Molemmat maksut ovat Aurinkovirran käsityksen mukaan laittomia. Aurinkovirran käsityksen perustuu kolmeen Energiaviraston tekemään päätökseen sekä Energiateollisuus ry:n ohjeisiin pylväsvarokekytkimeen liittyen.

Jakeluverkkoyhtiöiden oman Energiateollisuus ry -yhdistyksen julkaiseman Verkostosuositus YA9:13 (Päivitetty 27.4.2016) -suosituksen kappaleen 3.1 mukaan pylväsvarokekytkintä ei tule laskuttaa asiakkaalta, kun asiakkaalla on oma turvakytkin: ”Erotuslaite voi olla myös verkonhaltijan verkossa ennen liittämiskohtaa oleva kytkin. Esimerkiksi pylväsvarokekytkin ilmajohtoverkossa tai kaapelijakokaapissa oleva jono-varokekytkin kaapeliverkossa. Tällaisen kytkinlaitteen asentamisesta voidaan laskuttaa mikrotuottajaa vain siinä tapauksessa, ettei tällaista kytkintä olisi verkkoon muuten asennettu ja ettei mikrotuottaja ole asennuttanut asianmukaista erotinta tuotantolaitoksensa yhteyteen.”

Asiakas ei valittanut näistä maksuista Energiavirastolle, vaikka verkonrakentamisen kustannukset kuuluvat selvästi jakeluverkkoyhtiölle itselleen ja jakeluverkkoyhtiö luultavasti lisää tällaiset pylväsvarokekytkimet verkkotietojärjestelmäänsä ja saa veloittaa ne asiakkailtaan siirtomaksuina toiseen kertaan. Emme tosin tiedä miten tämä varoke on järjestelmään kirjattu. Tällä tavalla toiseen kertaan maksettaessa pääosan maksusta maksavat tutkintapyynnön tekemättä jättäneen henkilön käyttämän jakeluverkkoyhtiön muut asiakkaat.

Seuraava osallistuja mainitsi Mäntsälän jakeluverkkoyhtiölle näiden maksujen laittomuudesta ja ne jätettiin häneltä perimättä. Avoin kysymys on, että onko jakeluverkkoyhtiö Mäntsälässä palauttanut asiakkailtaan perimänsä laittomat maksut vai onko se ainoastaan muuttanut toimintaansa yhden tai kaikkien uusien asiakkaiden kanssa ja pitää keräämänsä maksut itsellään?

Mäntsälässä sähkönjakelusta vastaa 1.1.2020 jälkeen Nivos Verkko Oy. Tulevaisuus näyttää, mikä tilanne näiden ylimääräisten maksujen kanssa on jatkossa.

Paneliankosken Voima

Vuonna 2017 Paneliankosken Voima veloitti aurinkosähkövoimalan kytkennnän jälkeen tapahtuneesta etäluettavan sähkömittarin vaihdosta 223,30 euron suuruisen mikrotuotannon mittarointimaksun. Olin juuri kysynyt Aurinkovirta-uutiskirjeessä suurelta joukolta ihmisiä veloittaako mikään jakeluverkkoyhtiö muita maksuja kuin lain salliman 0,07 snt/kWh oman tuotannon siirtomaksun ja 2017 vuoden osallistuja Pekka Eurajoelta vastasi, että jakeluverkkoyhtiö perii tällaista ylimääräristä maksua.

Vielä tässä vaiheessa Energiateollisuus ry:n Verkostosuositus YA9:13 (Päivitetty 27.4.2016) kappale 10.5 ohjeisti jakeluverkkoyhtiöitä näin: ”Kun kohteeseen on vaihdettava uusi mittari mikrotuotannon takia, verkonhaltija voi lainsäädännön puitteissa laskuttaa kohteelta mittarin vaihdon aiheuttamat kustannukset, eli kertaluonteisen mittarointimaksun. Tilanne on rinnastettavissa tariffin vaihtoon, jos-ta on olemassa energiamarkkinaviraston päätös vuodelta 2009 (Dnro 408/420/2008).”

Pekka kuitenkin koki maksun vääryytenä ja halusi korjata asian tekemällä Paneliankosken Voiman perimästä mikrotuotannon mittarointimaksusta tutkintapyynnön 2017 keväällä Energiavirastoon. Energiaviraston päätös (Dnro 1062/420/2017) samana keväänä tässä asiassa oli, että Paneliankosken Voiman perimä maksu on laitoin ja jo kerätyt maksut vuosilta 2013-2017 tulee palauttaa noin 20 asiakkaalle.

Parikkalan Valo veloitti mittarinvaihdosta

Vuonna 2017 Parikkalan Valo veloitti aurinkosähkövoimalan kytkennän jälkeen tapahtuneesta etäluettavan sähkömittarin vaihdosta 300 euron maksun. Aurinkosähkövoimalan hankkinut taho piti maksua kohtuuttomana ja käsittääkseni teki siitä valituksen Energiavirastoon, joka kumosi maksun.

Keminmaan Energia ja Vesi veloitti mittarinvaihdosta

Sain toukokuussa 2017 ilmoituksen Keminmaan Energian ja Veden asiakkaalta, joka kävi ilmoittamassa uudesta aurinkosähkövoimalasta jakeluverkkoyhtiöön, että aurinkosähkövoimalan kytkennän jälkeen tapahtuneesta etäluettavan Landis Gyr E120 lime -mittarin vaihdosta veloitetaan 305 euroa. Toimitin tälle henkilölle tiedon Paneliankosken Voiman saaman Energianviraston päätöksen mittarinvaihtomaksujen laittomuudesta, joka toimitti sen edelleen jakeluverkkoyhtiönsä tietoon.

Joulukuussa 2018 sain samalta henkilöltä ilmoituksen, että Keminmaan Energia ja Vesi on palauttanut hänelle tämän 305 eur maksun, sen jälkeen kun henkilö oli kertonut jakeluverkkoyhtiölleen Energiaviraston päätöksesta Paneliankosken Voiman mittarinvaihtojen laittomuudesta. Jäi vielä auki oliko tämä ainoa tällaisen maksun palautus vai palautettiinko kaikki 2013 jälkeen kerätyt maksut ja muutettiinko Keminmaan Energian ja Veden käytäntöä mittarinvaihtomaksujen keräämisestä pysyvästi? Onko Keminmaan Energia ja Veden asiakkailla lisätietoa tästä asiasta?

Kerääkö jakeluverkkoyhtiösi vielä ylimääräisiä maksuja?

Valitettavasti vielä ainakin muutama jakeluverkkoyhtiö saattaa kerätä ylimääräisiä ja mahdollisesti laittomia maksuja aurinkosähkövoimalan rakentajilta.

Energiaviraston päätökset tehdään yksittäisen jakeluverkkoyhtiön toiminnasta, eikä esim. päätös maksujen takautuvasta palauttamisesta viiden vuoden ajalta koske suoraan kuin päätöksessä mainittua jakeluverkkoyhtiötä. Fiksut jakeluverkkoyhtiöt muuttavat tällaisen päätöksen jälkeen toimintaansa ja toivovat, etteivät saa samanlaista päätöstä ja joudu palauttamaan kerättyjä maksuja takautuvasti. Kuvittele hieman suurempaa jakeluverkkoyhtiötä, joka on kerännyt 100 euron maksua viiden vuoden ajan vaikka yhteensä 1000-2000 asiakkaaltaan.

Tällaisia maksuja voivat olla esim. 2017 saamissani viesteissä ilmiannetut jakeluverkkoyhtiöiden keräämät maksut, tiedot ovat kaksi-kolme vuotta vanhoja ja ne olisi hyvä nyt tarkistaa:

  • ”Sähkön siirto tulee Kokemäen sähköltä. Mittarin vaihdosta velvoitettiin 190 €.”
  • ”Muistaakseni mittarin vaihto maksoi 150€ Loisteella.”
  • ”Tampereen verkkoyhtiö perii 100 euron maksun mittarin vaihdosta.”
  • ”Asumme Vaasan Sähkön / Vaasan Sähköverkon alueella ja yhtiö ilmoitti, että uuden sähkökaapin asennuksesta veloitetaan 65 €.”
  • ”Savon voiman verkkoyhtiö veloittaa mittarin vaihdosta muutamia kymppejä.”

Myös Oulun ympäristössä oli joku jakeluverkkoyhtiö, joka veloitti mittarinvaihdosta, olisiko ollut Raahessa? Tästä kaivataan tarkempaa tietoja ja vahvistusta.

Ota yhteyttä ja kerro minulle onko jokin jakeluverkkoyhtiö veloittanut esim. mittarrinvaihto- tai tarkastusmaksuja aurinkosähkövoimalan omistajilta vuoden 2017 jälkeen? Ovatko listan maksut vielä voimassa? Jos sinulta veloitetaan tällainen maksu vielä 2020, kerro siitä minulle! Sähköpostiosoitteeni löydät täältä: http://aurinkovirta.fi/yhteystiedot